Linssilasagne ja kolkuttava ilmastoahdistus

Arkinen aherrus on taas alkanut ja sen mukana kasvavat omantunnontuskat perseelleen vegeillystä lomasta. Siksi tällä viikolla syödään rangaistusluontoisesti kasvisruokaa useampana päivänä. Paniikissa pyörittelin mielessäni jotain ruokaa, jota voisi tehdä isomman satsin kerralla ja päädyin linssilasagneen. Katselin erilaisia linssilasagneohjeita ja otin kauppareissulle mukaan kaksi vaihtoehtoa. Tämä resepti valikoitui sen mukaan, että lähikaupasta löytyi puuttuvat ainekset.

Linssilasagne                                                                     

1 sipuli
valkosipulinkynsiä
1 pieni kesäkurpitsa (n. 300g)
1 paprika
1½ dl punaisia linssejä
n. 800g tomaattimurskaa
1 rkl oreganoa
2 tl basilikaa
2 tl timjamia
2 tl sokeria
1 tl chilijauhetta
1 tl suolaa
½tl rouhittua mustapippuria

Juustokastike:
2 dl ruokakermaa
2 dl maitoa
250g sulatejuustoa (esim. Koskenlaskija)

Lisäksi:
lasagnelevyjä
juustoraastetta

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Pilko ja hienonna paprika. Huuhtele linssit hyvin lävikössä.
2. Kuullota sipulit tilkassa ruokaöljyä. Lisää muut kasvikset, tomaattimurska, linssit ja mausteet. Hauduta keskilämmöllä 10 minuuttia.
3. Kuumenna maito ja kerma pinnoitetussa kattilassa lähes kiehuvaksi. Paloittele sulatejuusto sekaan koko ajan sekoittaen niin, että juusto on kokonaan sulanut. Nosta kattila liedeltä.
4. Kasaa uunivuokaan linssikastiketta, lasagnelevyjä ja juustokastiketta kerroksittain. Jätä päälimmäiseksi juustokastike ja ripottele vielä juustoraastetta päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Uskomatonta, mutta totta: kesäkurpitsa oli minulle jokseenkin tuttu. Äiti teki joskus kesäkurpitsa-jauhelihamoussakkaa ja se oli ihan järjettömän hyvää! Siksi lähdin taas kerran soitelle sotaan, mutta  kyllä, guuglasin miten hitossa sitä pitäisi käsitellä. Kuoria vai ei? Itkettää (kuten munakoisoa aiemmin)? Odottaa, että käki on kolmannella oksalla auringonlaskun aikaan? Ei, ei ja ei. Käsittele kuin kurkkua. Fittu kuin helppoa kerrankin!

Voin myöntää, että olin ehkä hieman epäluuloinen (paluu villiin vegeilyyn on epätoivoisen rankkaa), mutta tämähän oli ihan oikein jeppis! Olin jo valmistautunut töräyttämään annokseen reilusti ketsuppia tai srirachaa, mutta kumpaakaan ei tarvittu. Hyvää just näin :) 

Loman aikana oli ihan mielenkiintoista huomata, miten omatunto kolkutteli puuttuvan kasvis- ja salaattipäivän osalta. Kai tässä on jotain kehitystä tapahtunut, koska koskaan aiemmin en ole potenut tällaista ilmastoahdistusta omien tekojeni tai tekemättä jättämisieni vuoksi. Samalla kyllä mietin nyt vahingosta viisastuneena, että jos lusisin kasvisruokapäivät jo ennakkoon ennen lomaa, niin lomalla voisi jatkossakin vain perseillä grillin kanssa. Huoh, onneksi aurinkoiset päivät väistyvät saderintaman tieltä, niin ei tarvitse kuunnella myöskään oman ihransa tirisemistä.