Broileri-riisisalaatti

Tämän viikon salaattistatsiksi valikoitui riisi, koska sitä ei ole aiemmin salaatissa testattu ja tämä viikko vaatii ruokaisaa apetta. Sopivasti oli myös asiaa "isolle kaupalle", jossa salaattihyllystä löytyy muutakin kuin jääsalaattia. Löysin broileri-riisisalaatin ohjeen, josta tein hieman riisutun version.

Broileri-riisisalaatti

1 l vettä                                                               kasvisliemikuutio
2 dl kokojyväriisiä
2-3 rkl vihreää pestoa
n. 500g broilerisuikaleita (marinoimaton)
basilikaa, oreganoa, rosmariinia ja timjamia
suolaa, valkosipulijauhetta ja persiljaa
200g tomaatteja
200g tummia viinirypäleitä
muutama kevätsipuli
100g rucolaa
1 ruukku viinisuolaheinää

Keitä riisit kypsiksi kasvisliemessä ja valuta tarvittaessa. Lisää joukkoon pestokastike, basilikaa, oreganoa, rosmariinia ja timjamia. 
Paista broilerit tilkassa rasvaa/öljyä ja mausta suolalla, valkosipulijauheella ja persiljalla. 
Laita tomaatit, viinirypäleet, viinisuolaheinät, rucola ja hienonnettu kevätsipuli kulhoon ja sekoita. Lisää joukkoon broilerit ja riisi. Voit myös tarjoilla riisit erikseen, mikäli keität ne paksuksi mömmöksi kuten allekirjoittanut.

Riisi tosiaan tanssi ja soi mitä ilmeisemmin hyvin ylikypsäksi, koska kattilasta löytyi lähinnä liisterimöntti, johon urheasti sekoittelin peston ja mausteet. Päädyin esteettisistä syistä tarjoilemaan riisin erikseen ja olihan siinä sekin etu, että sen pystyi lämmittämään.

Salaatti oli todella hyvää, jopa niin hyvää että unohdin koko salaatinkastikkeen. Joku uusi erikoinen makumaailma tästä avautui, mutta tietenkään ei tullut tutkittua sen tarkemmin oliko se viinisuolaheinästä vai mistä. Ihan btw, nimestään huolimatta viinisuolaheinä ei ole heinää, vaan sellainen lehtevä puska mikä löytyy vihannesosaston yrttiruukkujen joukosta. 

Totesimme myös, että riisi sellaisenaan sopisi myös lisukkeeksi muillekin ruuille. Yrtit tekevät kyllä ihmeitä! Pitänee seuraavaksi stalkkailla pakastealtaista yrttiseoksia, tiedä vaikka tulisi useamminkin niitä käytettyä. Tietysti tuoreet yrtit olisivat kai niitä parhaita, mutta itsellä ei tällä hetkellä juurikaan tule käytettyä yrttejä muuten kuin salaatti/vegepäivänä, joten yli jääneet puolikkaat ruukut ym. lentää yleensä roskiin. Ruuan pois heittäminen tuntuu aina pahalta, joten ehkä pakasteyrtit auttaisivat tähän vaivaan.

(Jauheliha)kastike Mifusta

Harhauduin pekonia etsiessä Mifu-hyllylle. Siinä tuote, josta julistin sen tullessa markkinoille, ettei tuota paskaa minun keittiöstäni tule löytymään. Paitsi nyt... Tutkin eri vaihtoehtoja ja päädyin helpon vegepäivän toivossa Mifu Jauhikseen, koska paketissa luvattiin että sitä voi käyttää kuin jauhelihaa.

Rakastan Maggin perinteistä jauhelihakastiketta (lisää vain vesi, sipuli ja jauheliha), joten tein ultimaattisen testin toimiiko Mifu tosiaan kuin jauheliha. Valmistin kastikkeen juuri niinkuin jauhelihasta tekisin, unohtamatta jauhelihamaustetta. Kastike näytti muuten ihan oikealta, väri vain taittui vahvasti oranssiin. Keitin perunat seuraksi ja mukaan vielä etikkapunajuuria. Odotukset olivat korkealla.

Okei, tämä ei ole jauhelihaa nähnytkään (en tiennyt mitä oikein odotin?!). Mifupalojen rakenne oli aika karkea ja jauhelihamauste oli selkeästi väärä mauste tähän soosiin. Mauste hyppäsi silmille joka suupalalla, niinkuin sitä olisi kaadettu jälkikäteen rutikuivien palojen päälle. Manasin taas mielessäni, että miksi menin taas tähän halpaan, kaikki nämä "lihankorvikkeet" pitäisi oikeasti maustaa yrteillä ja kaikella muulla mahdollisella, koska muuten ne ovat auttamattoman mauttomia. Ehkä jo ensi kerralla...

Kyllä tätä söi, ei siis aivan toivoton tulevaisuuden vaihtoehto. Ehkä kastikkeen sekaan voisi laittaa suolakurkkua tai herkkusieniä tai mitä tahansa makua tuomaan. Kaikki mikä vie huomion pois itse korvikelihasta on taatusti plussaa. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä :D

 

Tomaatti-mozzarellapizzaa ja yleistä vegeilyä

Tämä viikko on ollut oikeaa vegejuhlaa, kiitos pizzainnostuksen sekä äärettömän väsymyksen. Pakastealtaasta löytyvä mozzarellapizza on vain niin hyvää ja valaistuin vasta, että kyllä, sitä voi tehdä ihan itsekin. Googlailu tuotti taas oikein hyvää tulosta mozzarella-tomaattipizzan ohjeen merkeissä. Nyt jälkeenpäin on hyvä todeta, että näin maukkaan mutta yksinkertaisen pizzan äärellä sitä vähän häpeää ettei omasta päästä lähtenyt reseptiä, vaikka muuten kokkailussa suosin omasta-päästä -reseptejä.

Pizzapohjia pakastealtaasta                     
tölkki tomaatti-oliivipastakastiketta         
juustoraastetta                                             
mozzarellaa                                              
tomaatteja                                                 
vihreää pestoa
oreganoa

Laita pizzapohja(t) pellille leivinpaperin päälle ja sivele pastakastike pintaan. Ripottele juustoraastetta reippaasti. Peitä raaste viipaloiduilla mozzarella- ja tomaattisiivuilla, sekä sipaise näiden pintaan pestoa. Ripottele päälle vielä oreganoa. 
Paista 225 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 15 min.

Tomaatti-OLIIVIpastakastike luonnollisesti epäilytti minua ja ostotapahtumassa päässäni pyöri kimppu ajatuksia miten oliivi ilmenee ko. kastikkeessa. Johtopäätökseni oli, että puristettuna, mutta ilokseni siellä olikin kokonaisia oliiviviipaleita.

Sunnuntai-versio meni vähän vihkoon, kun unohdin pizzat hieman liian pitkäksi ajaksi uuniin ja polttamisella saavutettu rapeuskin oli karissut maanantain lounastuntiin mennessä. Tästä sisuuntuneena tein samoja pizzoja uudestaan keskiviikkona illalliseksi ja ai että oli hyvää!

Maanantai-iltana olin niin kanttu vei, etten jaksanut miettiä sen enempää tiistain ruokaa. Onneksi kaapista löytyi valmis pussi kasvishernekeittoa. Se olikin oikein hyvä valinta, eikä edes unohtunut sinappi häirinnyt makuelämystä. Tätä tulee varmasti jatkossakin käytettyä.

Koska koko alkuviikko ahkerasti vegeiltiin, palkitsin itseni cobb-salaatilla, jonka reseptin esittelin jo aiemmin blogissa. Siinä on salaatti minun makuuni.

Grillijuusto-pastasalaatti

Tällä viikolla on käyty ihan hurjaksi, kun salaattipäiväkin on vegepäivä. Löysin Valion sivuilta niin herkullisen kuuloisen grillijuusto-pastasalaattiohjeen, että pakkohan sitä oli kokeilla. Pientä arpomista taas mikä ihmeen grillijuusto, mutta sillä nimellä löytyi jotain juustohyllystä, joten eikun mukaan. Rucolahan tuo suorastaan villiä välieurooppalaista tai jotain tunnelmaa, kun useimmiten tulee käytettyä pelkästään lähikaupasta löytyvää jääsalaattia. Ja rucolahan on oikein jeppistä makunsakin puolesta.

Grillijuusto-pastasalaatti

300g pennepastaa   
1 dl cashewpähkinöitä
100g rucolaa
rasia (250g) pisara- tai miniluumutomaatteja
1 dl oliiveja
1 prk Cheddar Koskenlaskija Ruoka
(½ dl hienonnettua persiljaa)
100-200g grillijuustoa

1. Keitä pasta ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja jäähdytä.
2. Rouhi pähkinöitä veitsellä pienemmäksi ja paahda kuumalla, kuivalla pannulla.
3. Pieni rucolaa hieman ja halkaise tomaatit.
4. Sekoita kaikki aineet grillijuustoa lukuunottamatta kulhossa ja laita maustumaan jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.
5. Leikkaa grillijuusto viipaleiksi ja paista rasvassa rapeiksi. Lisää juusto salaatin pinnalle juuri ennen tarjoilua. 

Olen aina karsastanut pähkinöitä ruuanlaitossa, koska miellän ne enemmän sipsi-popcorni-suolapähkinät -osastolle. Tässä salaatissa pähkinät toivat kuitenkin kivasti erilaista rakennetta, eivätkä ne silmiinpistävästi häirinneet ruokailua. Grillijuusto oli myös positiivinen yllätys, lisäsin ne lämpimänä salaatin päälle. Juuston paloittelussa meni ehkä vähän vihkoon, palat olisi kannattanut jättää hieman suuremmiksi. Kokonaisuutena arvostellen tämä on hyvää. Oikein hyvää! Ja täyttävää.

Uuuh, hyrisen tyytyväisenä, koska tämän viikon ruuat meni niin totaalisen maaliin ettei mitään määrää :) Jos aina näin onnistuisi, ei vegeily olisi ollenkaan niin raskasta!

Tom Yam Nam Nam -keitto tofusta

Soitin hätääntyneenä sisaruksilleni: "APUA! Minulla on vihollinen keittiössäni! Auttakaa!!!" Kyse siis tofupaketista, jota en uskaltanut avata ilman pientä backuppia. Olin etsinyt jo kasan Tom Yam -keiton ohjeita, joita aioin soveltaa tämän viikon kasvispäivään, mutta missään ei löytynyt ohjetta pitääkö sitä hiton tofua marinoida vai ei. Keittiösekoiluni sai aikaan taas ilahtuneen vastaanoton ja sainkin vinkkejä laidasta laitaan mitä köntsälle voisi tehdä.  Viimeistä murua myöten -blogista löytyi lisäapuja tofuiluun ja ihana laksa-resepti tulevaisuutta varten, suosittelen kurkkaamaan.

Yhdistelin eri lähteiden Tom Yam -reseptit ja tällaista siitä lopulta tuli:


Tom Yam Nam Nam -keitto tofusta

1 dl Tom Yam tahnaa                          
3 valkosipulin kynttä
1 iso punainen chili
1 punainen paprika
1,2 l kasvislientä
200g herkkusieniviipaleita (säilyke)
250g luumutomaatteja halkaistuna
250g tofua (maustamaton)
0,5dl kalakastiketta
0,5dl limen mehua
½ rkl sokeria
tuoretta korianteria

1. Kuutioi tofu ja laita kuivumaan kahden talouspaperin väliin. Päälle kannattaa laittaa pieni paino.  
2. Laita kattilaan liraus öljyä ja kuumenna tom yam -tahna ja valkosipuli. Lisää paprika ja chili, kuumenna hieman ja lisää kasvisliemi sekä sienet. Keittele hetki ja lisää tomaatit, kalakastike, limen mehu ja sokeri.  
3. Paista tofut rapsakoiksi lorauksessa öljyä paistinpannulla ja lisää keiton sekaan. Anna kiehua vielä hetki. Lisää lopuksi tuoretta korianterisilppua. Tarjoa riisin kanssa.

Vaiheilin aika lailla tofun marinoimisen kanssa ja olinkin jo menossa suinpäin laksa-reseptin soijakastike-fariiniseosmarinadin kimppuun. Soijakastiketta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten miksasin mukaan seesamiöljyä. Luojan kiitos jätin viime hetkellä marinadin pois, kun ymmärsin että makumaailmat voivat sekoittua pahemman kerran. Mies ehdotti, että marinoidaan todut Kentucky whiskey BBQ-kastikkeella, mutta kipattiin sekin elämys toistaiseksi. Tällä kertaa luotan siihen, että tofut imevät keitosta makua. Itse imaisin ruuanlaittoon tarkoitetusta valkkarista lasillisen akuuteimpaan tofuahdistukseen.

Töissä koitti totuuden hetki ja voi pojat tämä on järkyttävän hyvää! Lempeä tulinen jälkimaku, mutta ei kuitenkaan liikaa. Talven pakkasia odotellessa, tämä ruoka hellii kylmästä kolottavia luita ja vähän ehkä sieluakin. Rapeaksi paistettu ja liemessä makua imenyt tofu antoi keitolle kivasti rakennetta. Tofua tullaan käyttämään kyllä uudestaankin! 

Kana-papaijasalaatti

Okei, blogin kuvauksen voisi muuttaa muotoon "epäluuloisen lihansyöjän kasvisruokakokeiluja sekä 100 tapaa valmistaa kanasalaattia". Tässä taas yksi ja vaikka koko loppuelämä menisi erilaisten kanasalaattien kanssa piehtaroidessa, niin ei haittaa. Kana on vain niin hyvää.

Lähdin alunperin rakentamaan tämän viikon salaattia papaijan ympärille, koska sitä kirottua kookosmaitoa etsiessä silmiini sattui purkillinen papaijaa. Oi, miten eksoottista! Taas yksi hedelmä, mitä en ole koskaan maistanut, joten tuumasta toimeen. Olimme aiemmin jo yhdessä miettineet, mitä toiveita viikon salaatti pitää sisällään ja niiden pohjalta löysin reseptin, joka toimi täydellisesti. Siinä on toiveideni mukaisesti papaijaa ja armaani wanted-listalta kanaa ja raejuustoa. Raejuusto on tietysti mielestäni hyvinkin epäilyttävää ja todennäköisesti ei edes kauhean hyvää, mutta uskallan elää reunalla ja maistaa. Olen joskus maistanut monien hehkuttamaa tonnikala-raejuustosörsseliä, eikä se varsinaisesti vakuuttanut minua (voi tietty vaikuttaa, etten pidä pahemmin tonnikalastakaan). Muistikuvieni mukaan raejuusto on jotenkin oudosti kuivaa ja kumimaista, vähän kuin leipäjuusto ja siksi no-no -listalla.

Kana-papaijasalaatti                                      

2 dl pastaa
300g (marinoimattomia) kanasuikaleita 
kurkumaa
chilijauhetta
pala inkivääriä raastettuna
½tl suolaa
1 tlk papaijaa
½ kurkku
1 prk (200g) raejuustoa

1. Laita pasta kiehumaan ja kun pasta on kypsää, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä.  
2. Paista kanasuikaleet kypsiksi mausteiden kanssa tilkassa öljyä/rasvaa ja jäähdytä.
3. Kuutioi kurkku, valuta ja halutessasi pieni papaijat, valuta raejuustosta neste veks. 
4. Sekoita salaattiaineet keskenään ja nauti. Lisää halutessasi valmista salaatinkastiketta tai alkuperäisen ohjeen mukaisesti itse tehtyä valkosipulikastiketta. 

En osaa oikein sanoa mitä mieltä olisin papaijasta, pitänee tutustua siihen joskus uudestaan vähän syvällisemmin. Elämäni keikahti taas nurin, kun eväsrepusta unohtui salaatinkastike, jota tämä salaatti olisi ehdottomasti vaatinut ja kaikki huomio kiinnittyi syödessä sen puutteeseen. Ilmassa on ollut tänään vähän väsähtämistä työviikkoon ja viikonlopun kiivakkaa odottamista, jotka varmasti heijastuivat myös ruokailuhetkeen. Ja ehkä siihen, etten taaskaan mittaillut makaroneja kovin tarkasti, joten sitä riemua oli varmaan ainakin puolet liikaa. Omalle to do -listalle nousee siis tarkkuus määrien ja mittojen kanssa, niin ruuat voisivat ehkä olla hieman enemmän tasapainossa.

Intialainen soijacurry

Vappuviikko ja vegehaaste painaa päälle. Lähdin etsimään taas makuja Aasiasta ja ilokseni löysin intialaisen soijacurryn reseptin, jossa mausteet ja kasvisten määrä tuntuivat olevan oikein hyvässä suhteessa :D Ehdoton lisäplussa soijasuikaleista pääraaka-aineena, koska kaapissa pyörivä soijapaketti suorastaan huusi haluaan tulla käytetyksi.

Selailin monia muitakin reseptejä ja tajusin, että yksi minulta puuttuu ja kaikki sen mukana, nimittäin kaffirlimetin lehdet. Vaikka tässä reseptissä niitä ei tarvittukaan, sain loistavan tekosyyn käydä elämäni ensimmäistä kertaa etnisessä ruokakaupassa. Se oli TAIVAS! Mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään, kunhan ajan kanssa pääsee punkamaan! Löysin korianterin siemeniä, joita tähän reseptiin tarvitsin (en kylläkään edes katsonut "normikaupan" puolelta, kun ajattelin vain skipata sen) ja se sekoitti minut niin, että unohdin kaikki lehdet. Vaahtosin puolisolleni, että "siellä oli falafelin mausteseosta ja KAIKKEA ihanaa!!!", johon hän kuitenkin huomautti, että "ethän sinä edes suostu syömään falafelejä". Täysin asiaton kommentti, koska ainahan niitä voi tehdä ja sitten syöttää hänelle :D Suosittelen todella lämpimästi pistäytymään omassa paikallisessa etnisessä taivaassa!

Intialainen soijacurry                 

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl (kookos)öljyä
n. 80g soijafileitä
1 tl korianterin siemeniä
0,5tl chilijauhetta
0,25tl kurkumaa
0,5tl garam masalaa
0,5tl kardemummaa
0,5tl mustapippuria
sentin pätkä inkivääriä
½ ruukkua korianteria
1 tomaatti
1 peruna
400g kookosmaitoa
suolaa

1. Keitä soijafileitä kasvisliemessä 5 minuuttia ja valuta. 
2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta inkivääri, hienonna korianteri ja kuutioi tomaatti. Kuori ja kuutioi peruna.
3. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää inkivääri ja kaikki muut mausteet paitsi suola, kuullota hetki. Lisää soijasuikaleet ja pyörittele niin, että mausteet tarttuvat.
4. Lisää tomaatti, korianteri, peruna ja kookosmaito. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla noin 20 minuuttia. Mausta suolalla.  
5. Tarjoa riisin ja roti-leipien kanssa (leipäohje alkuperäisessä reseptissä). 

Itse en jaksanut vääntää enää roti-leipiä kehiin, mutta joskus sitäkin on hyvä testata :) En myöskään ole vielä perehtynyt riisien sielunmaisemaan, joten suositellun basmatiriisin sijaan heitin kattilaan ihan perusriisiä. Soijasuikaleita ei myöskään tullut ihan kauheasti mittailtua, mutta nyt jälkeenpäin arvioiden niitä saattaa olla vähintään puolet liikaa..

Ruokaa laittaessa myös mietin, että MIKSI, MIKSI valitsin reseptin, jossa on syvästi vihaamaani kookosmaitoa. Olen kaksi kertaa aiemmin käyttänyt kookosmaitoa, joskus 2000-luvun alkupuolella ja heti perään 2018. Molemmilla kerroilla se pilasi koko ruuan. Ei tällainen itäsuomalainen änkyrä voi tottua makeisiin vivahteisiin ruuassa, kun meilläpäin kalatkin pyydystetään tönkkösuolattuina.

Lähdin kuitenkin urheasti länsirintamalle, soijacurry matkaan ja töihin. Mitä lähemmäksi ruokatunti tuli, sitä ahdistuneempi olin. Miksi käytin sitä kookosmaitoa, vaikka tuhatmiljoona kertaa olen hakenut millä sen voi korvata (esim. ruokakermalla). Ruokakermaa olisi ollut kaapissa, miksi en käyttänyt sitä? Lämmitin kuitenkin annokseni ja yritin syödä, mutta ei pystynyt. Ajatus oli jo jumiutunut siihen kammottavaan eltaantuneelta spermalta haisevaan kookosmaitoon ja se pilasi kaiken. Vähän sama, kun kuulin että taateleissa on aina jotain jäämiä hyönteisistä ja siihen pysähtyi aikomukseni maistaa taatelikakkua. Kohtaus, jossa roikun puolihysteerisenä puolisoni hihassa ja supattelen "Eihän minun oo pakko syödä torakanjalkakakkua, eihän?!?" Minulla on hyvin vilkas ja monipuolinen mielikuvitus, joka näissä tapauksissa kääntyy minua itseäni vastaan aiheuttaen katastrofaalisia ällötiloja, usein ilman mitään järkeä. Mutta se on tila, jossa suuni kieltäytyy ottamasta vastaan mitään, silläkin uhalla että näännyn nälkään 8-tuntisen työpäivän aikana. Tänään oli todellakin se päivä. Ettei kertomus mene ihan yksipuoliseksi, niin puolisoni mukaan pöperö oli ihan jeppistä.