torstai 2. toukokuuta 2019

Kana-papaijasalaatti

Okei, blogin kuvauksen voisi muuttaa muotoon "epäluuloisen lihansyöjän kasvisruokakokeiluja sekä 100 tapaa valmistaa kanasalaattia". Tässä taas yksi ja vaikka koko loppuelämä menisi erilaisten kanasalaattien kanssa piehtaroidessa, niin ei haittaa. Kana on vain niin hyvää.

Lähdin alunperin rakentamaan tämän viikon salaattia papaijan ympärille, koska sitä kirottua kookosmaitoa etsiessä silmiini sattui purkillinen papaijaa. Oi, miten eksoottista! Taas yksi hedelmä, mitä en ole koskaan maistanut, joten tuumasta toimeen. Olimme aiemmin jo yhdessä miettineet, mitä toiveita viikon salaatti pitää sisällään ja niiden pohjalta löysin reseptin, joka toimi täydellisesti. Siinä on toiveideni mukaisesti papaijaa ja armaani wanted-listalta kanaa ja raejuustoa. Raejuusto on tietysti mielestäni hyvinkin epäilyttävää ja todennäköisesti ei edes kauhean hyvää, mutta uskallan elää reunalla ja maistaa. Olen joskus maistanut monien hehkuttamaa tonnikala-raejuustosörsseliä, eikä se varsinaisesti vakuuttanut minua (voi tietty vaikuttaa, etten pidä pahemmin tonnikalastakaan). Muistikuvieni mukaan raejuusto on jotenkin oudosti kuivaa ja kumimaista, vähän kuin leipäjuusto ja siksi no-no -listalla.

Kana-papaijasalaatti                                      


2 dl pastaa
300g (marinoimattomia) kanasuikaleita 
kurkumaa
chilijauhetta
pala inkivääriä raastettuna
½tl suolaa
1 tlk papaijaa
½ kurkku
1 prk (200g) raejuustoa

1. Laita pasta kiehumaan ja kun pasta on kypsää, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä.  
2. Paista kanasuikaleet kypsiksi mausteiden kanssa tilkassa öljyä/rasvaa ja jäähdytä.
3. Kuutioi kurkku, valuta ja halutessasi pieni papaijat, valuta raejuustosta neste veks. 
4. Sekoita salaattiaineet keskenään ja nauti. Lisää halutessasi valmista salaatinkastiketta tai alkuperäisen ohjeen mukaisesti itse tehtyä valkosipulikastiketta. 

En osaa oikein sanoa mitä mieltä olisin papaijasta, pitänee tutustua siihen joskus uudestaan vähän syvällisemmin. Elämäni keikahti taas nurin, kun eväsrepusta unohtui salaatinkastike, jota tämä salaatti olisi ehdottomasti vaatinut ja kaikki huomio kiinnittyi syödessä sen puutteeseen. Ilmassa on ollut tänään vähän väsähtämistä työviikkoon ja viikonlopun kiivakkaa odottamista, jotka varmasti heijastuivat myös ruokailuhetkeen. Ja ehkä siihen, etten taaskaan mittaillut makaroneja kovin tarkasti, joten sitä riemua oli varmaan ainakin puolet liikaa. Omalle to do -listalle nousee siis tarkkuus määrien ja mittojen kanssa, niin ruuat voisivat ehkä olla hieman enemmän tasapainossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti