Valmisruokia ja tiukkaa pohdintaa vegepäivän mielekkyydestä

Viime viikko oli kiireinen ja päädyimme sekä salaatti- että vegepäivänä valmisruokiin.

Vegepäivänä ostettiin kasvissosekeittopussi, joka piti vain lämmittää mikrossa. En tiedä, oliko pistävän ja karvaan maun syynä palsternakka, lipstikka vai mikä pirun keksintö mutta syömättä jäi. Minulla oli kuitenkin ihan positiivinen odottava ote keiton suhteen, mutta en ymmärrä mitä siihen oli laitettu, mutta "se jokin" pilasi koko keiton. Ystäväni neuvo oli tehdä seuraavan kerran sosekeitto itse runsaalla Koskenlaskija-twistillä, joten ehkä vielä joskus otan revanssin, mutta valmissosekeittoon en enää koske.

Salaattipäivänä oli vanha kunnon taco-kanasalaattim, joka on ihan jeppis. Ei aiheuta mitään huumaavaa onnentunnetta, mutta ei myöskään kauhua.

Viime viikolla on pohdittu ankarasti kasvissruokapäivän mielekkyyttä. Erityisesti (tai vain) minulle tämä on yhtä taistelua ja pääsääntöisesti hirvittäviä pettymyksiä. Keskusteluissa on todettu, että lihaa on oltava, mutta maailman tila ei kestä kokopäiväistä lihalla mässäilyä. Tämä yhtälö pitäisi ratkaista jotenkin järkevästi. Onko kalan lisääminen ruokavalioon pienempi paha, kuin punainen liha tai se kirottu vegepäivä? Toisaalta vegepäivä on vain kerran viikossa, joten miten siitä saisi mielekkäämmän? Paremmalla puoliskollani oli korvia hellivä ajatus siitä, että korvattaisiin puolet esim. jauhelihasta soijarouheella. Eli jos tekisi vaikka jauhelihakastiketta, käyttäisi 200g jauhelihaa ja vastaava määrä soijarouhetta. Tätä tullaan taatusti kokeilemaan, mutta toimisiko idea myös kanan suhteen esim. soijasuikaleilla? Jos lihan kulutusta saisi lähes jokapäiväisessä aterioissa pienennettyä, olisi se varmasti maapallon kannalta parempi kuin yksi pakkovegepäivä viikossa.