Tomaatti-linssikeittoa ja jauheliha-thaisalaattia

Pääsiäisen jälkeinen lyhyt arkiviikko alkoi chillisti ystävän lahjoittamalla Jalostajan tomaatti-linssikeitolla. Olin terveellisen epäluuloinen ja tein vähän useamman eväsleivän mukaan ihan kaiken varalta.

Sinällään keitto oli ihan jeppis, kiva hieman tulinen jälkimaku ja kaikki, mutta ehkä silti ruokaa jota syö vain niin, ettei kiinnitä huomiota siihen mitä syö. En sano, että se olisi ollut pahaakaan ja blogia lukiessa on _ehkä_ tullut selväksi, että suhtaudun vähän kaikkeen melko epäilevästi. Oli kuitenkin ilahduttavaa herätä työkaverin kysymykseen, mitä keitto piti sisällään. Enpä ollut miettinyt koko asiaa, joten googlailin vielä jälkeenpäin koostumuksen. Valmisruuista voisi ehkä ottaa oppia, että mitä niissä on ja kaipaisiko sama itse tehtynä jotain lisää.

Salaattipäiväksi kaipailin jotain itämäistä makumaailmaa ja mielenkiinnosta lähdin etsimään löytyykö mitään itämaista reseptiä, johon kuuluu jauheliha. Jauheliha-thaisalaatin resepti täytti statsini ja tarjoili samalla hippeilyn pyhintä aatelia, eli ituja ja lisäbonuksena eksotiikkaa mangon muodossa.

 Jauheliha-thaisalaatti

3 porkkanaa
1 mango
1 punasipuli
1 ruukku thaibasilikaa
1 pss (200g) mungpavun ituja
200g jauhelihaa
2 rkl soijakastiketta
1 rkl sweet chili -kastiketta

Thai-kastike:
1 dl limemehua
1 valkosipulin kynsi 
1 punainen chili
3 rkl kalakastiketta
3 rkl hunajaa

1. Kuori ja suikaloi porkkanat ja sipuli. Leikkaa mango kahteen osaan, kuori ja paloittele hedelmäliha. Hienonna thaibasilika ja huuhtele idut. Sekoita kaikki nämä keskenään kulhoon.
2. Tee kastike. Kuori ja hienonna valkosipuli, hienonna chili ja sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään. Lisää pilkottujen kasvisten joukkoon.
3. Ruskista jauheliha, lisää lopuksi soijakastike, kiehauta että kastike imeytyy lihaan. Mausta lopuksi sweet chili -kastikkeella. Lisää salaatin joukkoon.   

Reseptin suurin haaste oli mango. Siis ei mitään Piltin mangososetta tai säilykemangoa (onkohan sellaistakin?) vaan ihka oikea mango vihannestiskiltä. Ei mitään valtakunnan hajua mistä sen tietää olevan kypsä ja miten sitä käsitellä. "syöntikypsä mango" -hyllypaikka ammotti tyhjyyttään, joten nappasin vain jonkun normimangohyllystä. Katsoin netistä videon, miten mangoa käsitellä ja löysin mielestäni hyvinkin pätevän videon aiheesta. Mutta... ei siinä videossa ollut sellaista ihmeellistä kivikovaa mönttiä sen mangon sisällä, joka käsitti noin puolet koko hiton hedelmästä. Raavin sitten mangostani irti noin pienen kourallisen verran tavaraa.

Koska valmistin salaatin taas edellisenä päivänä evääksi töihin, en kipannut thaikastiketta suoraan salaatin sekaan vaan jemmasin sen pienempään keppaan odottamaan varsinaista ruokailuhetkeä. Minun on pitänyt jo kauan ostaa kalakastiketta, koska kaikki mahdolliset ihanaiset reseptit aina sisältävät sitä, ja nyt se tuli tehtyä. Erehdyin katsomaan mistä se on valmistettu ja jokseenkin kauhukseni suurin osa siitä on anjovista. Sanomattakin selvää, että anjovis on minun ehdottomasti no-no-listalla, mutta rohkeasti sitä nyt testasin.

Salaatti oli ihan hyvää, kenties se olisi ollut vielä parempaa vähemmällä kalakastikkeella (esim. 0-1 rkl). Kokonaisuutena maku oli liian suolainen (mihin ei tietysti vaikuta se, että tuplasin jauhelihan, soijakastikkeen ja sweet chili -.kastikkeen määrän). Positiivisena se, että ituja tulee varmasti jatkossakin käytettyä :) 

Kanasalaatti

Salaatti-idealaarini ammotti tyhjyyttään, koska aiemmin suunnittelemani pekonisalaattihässäkkä muototui kesken kaiken makoisaksi liha-ateriaksi, jota ei hyvällä mielikuvituksellakaan voinut laskea salaatiksi. Olin toki ostanut sitä varten jo valmiiksi porkkanaa ja ruukun persiljaa, jolle nyt piti keksiä käyttöä. Annoin puolisolleni tehtäväksi etsiä hyvä resepti, joka sisältää noita molempia ja sainkin statseja vastaan reseptin. Kana nyt vain sopii niin hyvin salaatteihin, niin jälleen oikein hyvää kanasalaattia, olkaa hyvät.

 Kanasalaatti

400g kanasuikaleita tai 3 koipireittä 

2 vapaavalintaista salaattia (käytin vaihteeksi jääsalaattia)

1 porkkana

1 prk fetajuustoa

kurkkua

persiljaa

Kypsennä kanat. Kuori ja suikaloi porkkana, kuutioi kurkku, revi salaatti ja maun mukainen määrä persiljaa. Valuta fetat. Sekoita kaikki ainekset kulhossa.   

Sanotaan näin, että käytin yhden ruukun salaattia ja puolikkaan kurkun, koska tarkoitus oli syödä tasan yksi päivä salaattia. Tällä miksillä kanan määrä oli hyvinkin sopiva annokseen. Toimii!

Tortilloja! Hyvää myös ilman lihaa

Viime viikon onnistumisista hullaantuneena päädyin kokeilemaan kasvistortilloja. Googlailin eri reseptejä ja yhdistelin niistä sekä kaapista löytyvistä aineista mielettömän makumixin!

Kasvistortillat

Pkt tortillalevyjä
1 prk salsakastiketta
1 prk kidneypapuja
pss tacomaustetta
1,5-2 dl vettä
1 sipuli
1 tlk maissia
1 punainen paprika
purkinpohjat aurinkokuivattuja tomaatteja
vajaa prk guacamolea
aurajuustopaketin jämät
cheddarjuustoraastetta

Kuullota pannulla paprika ja sipuli, lisää joukkoon pavut. Lisää 1,5-2dl vettä ja tacomauste, keittele hetki. Lisää salsakastike, maissit ja aurinkokuivatut tomaatit. Kiehuttele hetki. 
Lado uunivuokaan tortillalevyjä, lisää kunkin levyn sisälle reippaasti juuri valmistamaasi papuhässäkkää, aurajuustoa ja guacamolea, kääri tortilla rullaksi sauma alaspäin. Lisää lopuksi cheddarraaste ja paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tämä on ihan järjettömän hyvää! Itse suurena aurajuuston ystävänä pidän seuraavan kerran huolen, että aurajuustoa on koko paketillinen. Mutta maistui tämä aurajuuston rippeilläkin :) Minä, suuri lihanystävä, suosittelen tätä lämpimästi kaikille. Tulen tekemään tätä uudestaankin ja parastahan tortilloissa on se, että sekaan voi lisätä mitä tahansa kaapista löytyy. Tortillat on aina hyvää hävikkiruokaa :) 

Vietnamilainen kana-nuudelisalaatti

NYT! Nyt on herkkua! Ihana kevyt ja raikas salaatti esimerkiksi kuumalle kesäpäivälle ☀🌈🔥

Muutama huomio ennen varsinaista reseptiä, ettei kukaan lannistu pelkästään muutaman mahdollisen pikku vastoinkäymisen takia:

* hunajapomelo on sitruskasvi, ei siis hunajameloni kuten voitonriemuisena miehelle julistin. Muistuttaa greippiä, mutta on legendan mukaan makeampi. En ota kantaa, koska -yllätys- en muista koskaan maistaneeni greippiä, niin vertailukohtaa ei ole. Eikä hunajapomeloakaan eipä silti, koska sitä ei luonnollisestikaan löydy yhdestäkään kaupasta, ainakaan näin huhtikuussa. Tuskin muutoinkaan (siis ihan nevahööd hedelmä). Sen sijaan pienimmästä lähikaupasta löytyi sweetie, joka on pomelon ja greipin risteytys. Käy ihan jeppis tähän reseptiin.
* kevätsipulia ei niin ikään tunneta suomalaisessa kaupankäynnissä rahaan vaihdettavana hyödykkeenä. Prismassa oli sentään hyllyn reunassa planketti, jossa seisoi ”kevätsipuli”, mutta ko. hyllyssä oli jotain selleriä tms. Ihan kiva, mun aasialainen keittiö kaatuu just tähän, kun siellähän koko ruokakulttuuri nivoutuu kevätsipulin ympärille. Siis EI KELLÄÄN oo niin vaikeeta kun mulla! Kiljukeittiön first world problems osa 1. Luin myöhemmin, että sen voisi korvata ruohosipulilla, mutta motivaatio oli loppunut jo aikaa sitten ja onneksi lähikaupasta ei sitä olisi löytynytkään. Joten suora skippi kevätsipuliosiolle ilman korvikkeita.
* Punakaalia kyllä löytyy joka niemen nokasta, mutta pakkauskoossa suurtalouskokki. Tarvitsin 200 g punakaalia ja pienin mitä löysin oli 3 kg. Koska villeimmissäkään päiväuni(ruoka)fantasioissani ei löydy käyttöä ylimääräiselle 2,8kg punakaalia, valitsin valmissalaattisekoituksista sellaisen, missä oli kolmea eri kaalia suikaleina ja yksi niistä oli punakaali. Close enough! Pakkauskokokin sopiva 180g.
* Tuore minttu ja korianteri. Älä skippaa näitä! Itse tavallaan skippaan suoraan resepteistä kaikki tuoreet yrtit tai parhaimmillaankin valitsen vain yhden kaikista reseptissä ilmoitetuista yrteistä. Tässä salaatissa nämä todella toimivat, joten älä tee sitä virhettä, että jättäisit nämä pois. Siitäkin huolimatta etten vieläkään tajua miten hitossa niitä oikeaoppisesti käytetään. Olen yrittänyt saksia niitä pienemmiksi ja repiä käsin, mutta selittäkää nyt jumalauta joku miten ne kaikki ”oksa”-osat saa kivasti pois ja muuten koko yrttirevohkan sinne ruokaan.

Vietnamilainen kana-nuudelisalaatti 

½ pkt riisinuudelia 
2 limen mehu 
2 rkl soijakastiketta 
1 tl sokeria 
2-4 valkosipulin kynttä 
n. 4cm inkivääriä 
4 kevätsipulin vartta 
200g punakaalia 
1 hunajapomelo 
1 porkkana 
½ kurkku 
1 ruukku minttua 
1 ruukku korianteria 
300g maustamatonta kanasuikaletta

1. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, siivilöi ja huuhtele kylmällä vedellä 
2. Purista limet kulhoon, lisää soijakastike ja sokeri 
3. Kuori ja hienonna valkosipulit ja inkivääri, suikaloi punakaali, hienonna kevätsipulin varret ja yrtit. Kuori pomelo ja leikkaa suupaloiksi. Kuori porkkana. Vuole porkkana ja kurkku pitkiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä. 
4. Paista kanasuikaleet kypsiksi pannulla tilkassa ruokaöljyä. Lisää valkosipulit ja inkivääri, paista vielä minuutti tai kaksi. Kippaa kanat kulhoon lime-soijaseokseen ja lisää muut salaattiainekset, sekoita.

Tämä oli jopa niin herkullista jo lähtökohdiltaan, että nassuttelin maistiaiset jo ennen varsinaista salaattipäivää 🙂 Ihan hullu viikko takana, kaikki lähtökohtaisesti epäilyttävä alkaakin houkuttamaan. JA reseptistä poiketen laitoin kaksi porkkanaa, joten kyllä minusta vielä hyvä ituhippi saadaan 😀

ps. Salaatti kannattaa valmistaa oikeasti vasta silloin kun sen aikoo syödä, ei edellisenä päivänä. Limen ja sweetien kirpeys noin miljoonakertaistuu yön aikana, en suosittele kokeilemaan.

Juustoinen makaronilaatikko Murusta

Nyt ollaan jännän äärellä. Päätin tehdä heti maanantaiksi Koskenlaskija- makaronilaatikkoa, enää puuttui jauhelihaa korvaava ainesosa. Harkitsin soijarouhetta, Mifua, linssejä, auringonkukansiemeniä (joo älä edes kysy) ja kaikkea siltä väliltä. Päädyin Mifuun, vaikka olenkin vannonut ettei sitä minun keittiööni tule. Eikä tullut nytkään, kun en lähikaupasta sitä löytänyt. Suurin haaste on yleensäkin löytää kaikkia vegeruokajuttuja, kun ei edes tiedä mistä hyllystä niitä etsisi. Mifua etsin toiveikkaana juustohyllystä, lihahyllystä ja eineshyllystä, en löytänyt. Eineshyllystä löytyi yksi paketti Muru kaurajauhista, joka ilokseni näytti juurikin samalta kuin paistettu jauheliha. Sitä siis!

Yritän tehdä kasvisruokapäivistä vähemmän rangaistusluontoista, joten tein makaronilaatikon ihan samoin kuin tekisin jauhelihasta. Keitin 5dl täysjyvämakaroneja lihaliemessä ja lisäsin loppusalla paketillisen Koskenlaskijajuustoa. Sekoittelin kunnes juusto oli sulanut ja kippasin uunivuokaan. Silppusin sipulin ja kuullotin pannulla öljyssä hetken ennenkuin lisäsin kaurajauhikset sekaan. Maustoin jauhelihamausteella, mustapippurilla ja paprikajauheella. Pieni hetki pannulla ja kippaus uunipataan makaronien seuraksi. Päälle juustoraastetta ja uuniin 200 asteeseen vajaaksi 45 minuutiksi.

Tuoksut olivat sen verran herkulliset, että päädyimme syömään laatikkoa jo sunnuntailounaaksi, vaikka ei vielä ollut edes pakollinen vegepäivä 😀 Toki myös maanantai lusittiin kunnon kristittyjen tapaan vegemeiningillä, mutta enpähän olisi uskonut tätäkään päivää tulevan, että lihaton ruoka houkuttaa niin paljon, että on pakko saada jo esimakua.

Jauhis-makaronilaatikko oli ihan jeppis hyvää, maustamisen kanssa on vaan vielä hieman tekemistä. Jauhikset olisivat mielestäni kaivanneet vielä reippaamalla kädellä maustamista, ehkä myös joitain yrttejä olisi voinut lisätä. Mutta ketsuppia päälle ja avot, hyvää se on! Ensi kerralla uskaltaa jo ronskimmin kokeilla mitkä mausteet täydentävät tätä gourmet-kokemusta.

Juusto-katkarapusalaatti ja pakastepinaattikeittoa

Kasvisruokapäivänä oli yksinkertaisesti pakastepinaattikeittoa, keitettyjä kananmunia ja itse tehtyä ruisleipää. Mikäpä siinä, pinaattikeitto on hyvinkin jeppis arkiruoka, joka täyttää kasvisruuan tunnusmerkit ja on helppo sulatella lautaselle. Edelleen kipeänä, niin kovin ihmeellisiin suorituksiin ei taas jaksanut, mutta joskus on hyvä ottaa vähän chillimmin. Tämä menee niin arjen nopeat -kategoriaan. Kun leiväntekopäivänä pakastaa leivät tuoreeltaan, niin on aina herkkua tarjolla.

Salaattipäivänä jatkoin hedelmälinjalla ja "pääruoka"-aineeksi valikoitui katkaravut, koska pakkasen pohjalla lymyili vajaa pussi nilviäisiä jostain ruokakokeilusta. Löysin mahtavan reseptin, jossa oli hedelmiä, katkarapuja ja JUUSTOA! Ah, unelmien täyttymys! Juusto on niin hyvää! Ja joo-joo ne hedelmätkin :D 

Juusto-katkarapusalaatti

1 pkt (350g) juustoa

400g (isoja) katkarapuja

2-3 päärynää

3 klementiiniä

rasia (250g) kirsikkatomaatteja

200g salaatteja

tölkki (240/142g) oliiveja

Kuutioi juusto. Sulata ja valuta katkaravut. Kuori ja paloittele päärynät ja klementiinit. Halkaise tomaatit. Revi salaatit. Valuta oliivit. Sekoita kaikki kulhossa ja avot, valmis.

Juustoksi suositellaan Turunmaata tai Ritaria. Lähikaupassa ei ollut kumpaakaan, joten Polar15 toimi oikein hyvin. Katkarapuja ei kuulema kannata huuhtoa siivilässä juoksevan veden alla, kun "maku häviää", mikä olisi ehkä ollut ihan hyväkin koska muistin taas etten pidä katkaravuista(kaan) pahemmin muuten kuin pitsassa. Katkaravut on muutenkin ihan sikakalliita, niin onneksi ne ei maistu makoisalle.

Tästä ohjeesta tuli todella iso kupillinen salaattia, joten kompensoitiin köyhää kasvisruokapäivää syömällä salaattia pari päivää. Tämä oli taas oikein hyvä kesäpäivän salaatti. Vaikka oliivien ja makeiden hedelmien pyhä liitto enemmän kuin epäilytti, toimi kaikki maut hyvin yhteen. Kun päälle vielä turauttaa hieman salaatinkastiketta ja lisukkeeksi valkosipulivoipatonkia, niin ateria on valmis.  

Soijasuikalekastiketta ja kinkkusalaattia

Tämä viikko kyseli jo senkärankaa. Meillä on viikko sairastettu koko talouden voimin, eikä kauppaan ole oikein jaksanut ja suuhun on heitetty mitä milloinkin on kiinni saatu. Oma änkyräluonteeni piiskasi minut kuitenkin takaisin ruotuun, sillä kuka leikkiin on lähtenyt sen myös kestäkööt.

Tein soijasuikalekastiketta ilman minkäänlaista hifistelyä. Heitin pannulle soijasuikaleita noin kanapaketillisen verran ja vettä niin, että suikaleet juuri ja juuri peittyivät. Mukaan vielä kanaliemikuutio. Kun vesi noin suurinpiirtein oli haihtunut, lisäsin mangocurrya, rouhittua valkosipulia ja grillausmaustetta sekä Floran pehmeä curry -kermaa purkillisen. Keittelin hetken ja totesin, että kastike tarvitsee lisäjytyä, joten lisäsin vielä chilijauhetta, valkopippuria ja paprikajauhetta. Lisukkeeksi keitin riisiä.

Lopputulos oli ihan jeppis, nopea arkiruoka. Seuraavalla kierroksella lisäisin kastikkeen sekaan paprikaa, ananasta tai jotain, joka antaa ruualle hieman lisärakennetta.

Salaattipäivä lipsahti kriittisesti perjantaille. Löysin hyvän kuuloisen ohjeen kinkkusalaatista, jonka tekeminen ei kovin suuria ponnisteluja vaatinut.

Kinkkusalaatti 

2 dl pastaa 

150g ylikypsää kinkkua 

1 omena 

1 suolakurkku

 tlk ananaspaloja 

1 pieni punasipuli 

200g herne-maissi-paprikaa

 Kastike: 

prk kermaviiliä 

1 rkl dijon-sinappia 

1/2 rkl omenaviinietikkaa 

suolaa ja mustapippuria

Keitä pasta ja lisää loppuvaiheessa sekaan herne-maissi-paprika. Huuhdo lopuksi kylmällä vedellä. Kuutioi omena, suolakurkku ja kinkku, hienonna sipuli. Sekoita kastike ja yhdistä kaikki salaattiainekset. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Jos kaapista ei satu löytymään omenaa, niin juusto olisi enemmän kuin hyvä vaihtoehto korvaavaksi ainesosaksi 😍

Salaatti oli hyvää, santsasin toisenkin kupillisen. Tätä voisi kuvitella syövänsä kuumana kesäpäivänä, kun haluaa jotain kevyttä, mutta täyttävää. Suosittelen. 

Kana-persikkasalaatti

Salaattipäivä hoideltiin pois kuljeksimasta tämän viikon osalta. Päätin, että nyt onnistun ja teen oikeasti hyvää ja maistuvaa salaattia, jossa ei kuitenkaan ole törkeän raskasta kastiketta tai esimerkiksi pekonia. Mielessäni on siinnellyt ihanaiset hedelmät ym. ja nyt kanan seuraksi päätyikin persikka. Juustoksi valikoitui aurajuuston sijasta fetajuusto, mutta tästä päätöksestä on kiittäminen vain ja ainoastaan parempaa puoliskoani.

Kana-persikkasalaatti

jääsalaattipussi

1 kokonainen kurkku

rasia kirsikkatomaatteja

purkki (175g) fetajuustoa

tölkki (410g) persikoita sokeriliemessä

400g marinoimatonta kanaa, paljon mangocurrya (tai muuta maustetta)

Revi salaatti, pilko kurkut, tomaatit ja persikat ja sekoita fetan kanssa kulhossa. Paista kanasuikaleet tilkassa öljyä ja mausta haluamallasi mausteilla, itse käytin reippaasti mangocurrya. Laita kanasuikaleet lämpimänä salaatin sekaan, lisää halutessasi salaatinkastiketta ja syö.

Salaatinkastike on asia, josta joka jumalan käänteessä varoitellaan, kuinka epäterveellistä ja herraties mitä se on. Mutta jos vaihtoehtona on se, ettei syö salaattia ollenkaan, tai syö salaattia kastikkeen kanssa (tai sen varjolla 😀 ) niin mielestäni on aina parempi vaihtoehto käyttää pokkana kastiketta. Itse syön ihan järkyttävän vähän kasviksia ja ne vähätkin todennäköisesti jäisi syömättä jos kuivana jäystäisi, joten hyvällä omallatunnolla lotraan valkosipuli- tai thousand island -kastikkeiden kanssa.

Salaatti oli aivan törkeän hyvää! Voin vain kuvitella miten se proggaisi tuoreeltaan tehtynä, itse valmistin salaatin edellisenä päivänä evääksi ja sen takia kaikki nesteet olivat kulhon pohjalla. Mutta hyvää se silti oli! Tämä on salaatti mitä aidosti voin suositella. Lisänä kannattaa puputtaa rapsakkaa (vaaleaa) leipää, esimerkiksi uunin kautta käytetty valkosipulivoipatonki olisi erinomainen lisä tähän ateriaan.

Mozzarella-munakoisolasagne

Neljäs pelastetaan maailma -viikko käynnistyy taas kasvisruokapäivällä ja odotukset ovat nyt korkealla! Mozzarella-munakoisolasagne kuulostaa lähtökohtaisesti hyvältä, koska pääsääntöisesti lasagne on hyvää ja siihen tulee paljon juustoa. Munakoiso on toki äärettömän epäilyttävää, mutta jospa juustot veisi sen maun pois tai jotain. Minulla ei luonnollisesti ole mitään hajua miltä munakoiso maistuu, mutta se oli sentään tiedossa, että se näyttää violetilta suurelta mulk.. kurkulta. Vihannesosastolla olin suhteellisen pihalla, kun en osannut hahmottaa yhtään mistä osiosta se voisi löytyä, mutta pienen säätämisen jälkeen tuli bingo. Tämä resepti tuotti minulle ääretöntä mielihyvää, kun kerrankin munakoiso on se, joka itkee minun sijastani.

Mozzarella-munakoisolasagne 

Tomaattikastike: 

2 valkosipulinkynttä 

1 sipuli 

2 prk (yht. 800g) kokonaisia, kuorittuja tomaatteja 

suolaa, mustapippuria ja 1 tl sokeria 

Täyte: 

2 keskikokoista munakoisoa 

500g mozzarellaa 

suolaa, mustapippuria 

1dl lehtipersiljaa tai basilikaa 

lasagnelevyjä 

1-2 dl pecorino-juustoa tai parmesaania (TAI 175g mozzarella-raastetta on just hyvä ja halpa)

Kuori ja hiennonna sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää tomaatit kastikkeineen ja pieni tomaatteja haarukalla. Mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla. Anna porista 15 minuuttia. Leikkaa munakoisot ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kerroksittain siivilään ja ripottele suolaa jokaisen kerroksen väliin kitkeryyden poistamiseksi. Anna seistä 15 minuuttia, huuhtele ja kuivaa huolellisesti. Paista munakoisoviipaleita pannulla öljyssä muutaman minuutin per puoli ja laita lautaselle talouspaperin päälle. Leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Laita uunivuoan pohjalle tomaattikastiketta, lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, mozzarellaa, munakoisoviipaleita, lasagnelevyjä jne. Päällimmäiseksi tomaattikastiketta ja juustoraaste. Paista 200 asteessa 20-40 minuuttia.

En nyt ottanut ihan huomioon, että munakoiso olisi varmaan kannattanut leikata pienemmiksi, huomaamattomiksi paloiksi. Nyt isot, niljaiset viipaleet suorastaan hyökkäsivät lasagnen joukosta silmille. Toisaalta ne oli äärimmäisen helppo kerätä pois ruokaa pilaamasta. Maku oli yyyh, järkky. Lähes yhtä järkky kuin artisokka, mutta ei niiin paha. Mutta ei vain pystynyt. Keräsin munakoisot veks, mutta tunnelma ja tapetit olivat taas pilalla. Jätin jo radikaalina puolet annoksesta syömättä ja puputin marttyyrina leipää. Minulla on huomattavia haasteita tämän kasvisruuan kanssa, mutta ehkä jo ensi viikolla jotain hyvää 😀

Ruisleipää, kiljua ja kansantansseja

Kyllä vanha kansa tiesi jo silloin! Tansseihin sai lähteä, kunhan leipätaikina oli laitettu tekeytymään. Minulla on hyvin paha aavistus, että vanhalla kansalla ei kylläkään ollut samanlaisia ”tansseja” aka päiväkännejä, kuin nykyään. Mikään, ei MIKÄÄN ole niin palkitsevaa, kuin herätä sunnuntaiaamuna kahdeksalta järkyttävässä darrassa vaivaamaan kiljuntuoksuista leipätaikinaansa kohoamiskuntoon. Siinä on vahvaa pohdintaa kumpi tuoksuu enemmän kiljulta, emäntä vai leipätaikina.

Suosittelen oikeasti kaikille ruisleivän ystäville leivän tekoa itse. Itse tehty leipä on maailman parhautta, etenkin suoraan uunista otettuna. Se pelastaa kasvisruokapäivän, salaattipäivän, vakavan masennuspäivän, ”haistasinäkinvittu”-päivän ja työpäivän. Leipä korjaa sinunkin sielusi. Joka päivä. Laatutakuu.

Ruisleipä (4kpl)

2 litraa kädenlämpöistä vettä

3/4 palaa hiivaa

leivän juuri

1,5 rkl suolaa

n. 3kg ruisjauhoja

lämpöä&lempeä

Aloitus

Ota juuri pakkasesta ja anna sen sulaa (vinkki mitä ei jumalauta koko interwebistä löydy)

Päivä 1

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää leivän juuri, sekoita. Lisää pikkuhiljaa ruisjauhoja (noin 1kg), että saat sakean vellin. Peitä tiinu liinalla ja jätä käymään 24 tunniksi. Jos taikina lopettaa kuplimisen, lisää hieman jauhoja ja sekoita. Anna sen jälkeen seoksen olla. Taikina pulputtaa ja kuplii kuin kiljutynnyri, siitä ei kannata huolestua. Ensimmäisellä leivontakerralla olin hieman huolissani vellistä, koska tuoksujen perusteella sinne olisi pitänyt lisätä hieman sokeria ja päiväkänni ry olisi ollut valmis, mutta se kuuluu asiaan (ÄLÄ lisää sitä sokeria).

Päivä 2

Lisää velliin 1,5rkl suolaa, sekoita. Lisää pikkuhiljaa ruisjauhoja (vajaa 2kg) kunnes taikina muistuttaa edes etäisesti jotain mistä voi jotain leipoa. Leipätaikinasta ei tule koskaan ”sormista irtoavaa” kuten pullataikinasta, mutta koostumus on kuitenkin sellainen, että siitä on hieman edes toivoa kohoamisen jälkeä muokata jotain leivän muotoista. Ota taikinasta noin 1-1,5dl pakastepussiin ja heitä pakkaseen, tämä on se juuri seuraavaa leipää varten. Lämpimästi suosittelen ottamaan pari juurta/taikina, jos joskus unohtuu ottaa tai joku muu tarvitsee niin on mistä antaa. Peitä takinakeppa liinalla ja anna kohota kolme tuntia vedottomassa paikassa (kylmä uuni on oikein hyvä sijoituspaikka).

Laita ruisjauhoja pöydälle ja ota puolet taikinasta. Jaa taikina kahteen osaan ja vaivaa

kaksin käsin kustakin taikinamytystä leipää muistuttava tekele. Laita molemmat uunipellille leivinpaperin päälle ja anna kohota tunti.

Pistele haarukalla leipään reikiä ja paista n. 225 asteessa tunti.

Suurin haasteeni leivän tekoon oli mystisen juuren saaminen. Minusta leivänjuuri kuullostaa vihamieliseltä esioliolta, jota mummut säilöivät kellarin pimeimmässä nurkassa. Sitten jouluna ja juhannuksena se otettiin esiin ja vain mummoilla oli essun taskussa keino pitää tuo peto kurissa. Sellainen ”Hannu ja Kerttu”-ratkaisu, pitää sitä ensin vangittuna ja pistää sen jälkeen leivinuuniin. Totta puhuen juurta saa ostettua mm. martoilta ja leipomoista, mutta minun hysteerisen epäluuloisella mielellä sehän ei ollut vaihtoehto. Suureksi onnekseni setäni vaimo lahjoitti minulle palasen omaa sydäntään, perinneleivänjuuren ja vielä ohjeen miten sitä tehdä. Sen jälkeen ei minulta ole mitään enää puuttunut <3

Mutta nyt se suurin salaisuus: se juuri on vain palanen sitä leipätaikinaa. Selkkasin aiemmin koko netin ympäri löytääkseni sen suuren salaisuuden, mutta se on oikeasti vain ja ainostaan pala taikinaa. Ei sen ihmeellisempää. Toki juuren voi tehdä itse ja säilyttää sen jääkapissa, kunhan muistat ruokkia sitä säännöllisesti kuin Tamagotchia. Ihan liian vaikeaa, ei kye. Pakastin tykkää, kun sillä pakastetaan.

Arkista ja harmaata tonnikalasalaattia

Yritän salaattipäivien varjolla ujuttaa ruokavalioon myös kalaa, jota muuten tulee harmillisen vähän käytettyä. Ajatuksissani siinsi jonkinlainen loimulohisalaatti-ihanuus, mutta syystä jota en taas tiedä päädyin tonnikalaan. Siis juuri siihen mitä en koskaan käytä missään, koska en erityisemmin pidä tonnikalasta, eikä se herätä mitään tunteita oikein mihinkään päin. Opiskeluaikoinakin valitsin aina makaronin, en koskaan tonnikalaa.

Ilmeisesti olen muutenkin jossain syvässä psykoosissa valinnut tämän viikon kasvis- ja salaattiruuat, koska lautaselle valikoituu kaikkea mistä en missään nimessä pidä tai mikä epäilyttää minua huolella (ja syystä). Keitetty porkkana, yääääääääk! Keitettyjä porkkanoita ja perunoita yhdistettynä herneisiin, kaikki kylminä, voi YRJÖ. Jo lapsena linkosin keiton seasta porkkanapaloja pakastimen taakse jemmaan ja samalla niitä läpsähteli tietysti ikkunalaseihin, verhoihin, seinään, kaikkialle. Siis MIKSI valitsin tämän reseptin ja ennenkaikkea jääräpäisesti toteutin sen?!?

Tonnikalasalaatti

2 perunaa keitettynä 1 porkkana keitettynä 1 suolakurkku 100g herneitä 1 tlk tonnikalaa Kastike: ½ prk (100g) kermaviiliä ½ prk Paprika-chilisulatejuustoa Koristeeksi: 4 keitettyä kananmunaa

Pilko perunat, porkkana ja suolakurkku. Sekoita kermaviili ja sulatejuusto. Sekoita salaattiainekset kulhossa ja päälle kastike. Koristele munalohkoilla.

Salaatti ilman kastiketta ja kananmunia näytti juuri samalta kuin tiistai-päivä: arkinen, harmaa, luontaantyöntävä. Tuplasin varmuuden vuoksi kastikkeen määrän ja todennäköisesti se pelasti kaiken. Salaatti oli ihan syötävää, mutta kieltämättä mieltä masensi jo toinen ei-niin-törkeän-hyvää-herkkua -ruokapäivä.

Otan tästä viikosta oppina, että ruuat kannattaa valita huolella ja jos tekee mieli kokea ”jotain uutta”, niin ainakin toisena päivänä voisi valita jotain mistä edes jollain todennäköisyydellä tykkää. Kalenteria kannattaa myös välillä stalkata, ettei onnistu sössimään kaikenlaisia juhlapäiviä ruokiensa kanssa. 14.03. vietetään pihvi- ja suihinottopäivää, joten lopulta minullakin oli pirskahtelevan hyvä mieli kun kaikki hyvä onkin vielä edessä päin 😋😉

Kasvispizza predatorin alkiosta

Ajattelin olla fiksu ja hoitaa kolmannen viikon pakolliset vegeilyt pois heti alkuviikosta. Olen pyöritellyt alusta asti mielessä ajatusta kasvispizzasta, että mitä siihen laittaisi ”ruoka”-ainesosaksi. Guugletellessa löysin niiiin häiriintyneen reseptin, että pakkohan se oli ottaa testiin. Erityisenä vahvuutena pidin aurajuustoa ja mustia oliiveja, koska niillä saa torpattua hyvinkin uusia jännittäviä makuja pois kätevästi. Artisokan sydämet ja aurinkokuivatut tomaatit taas venyttävät minut niin äärimmäiselle epämukavuusalueelle, että paranoia skitsofreniakin tuntuisi siunaukselta tämän rinnalla.

Aura kasvispizza

Pakasteesta valmiita pizzapohjia (Apetit on oma suosikkini)

Tomaattikastike:

400g tomaattimurskaa

1 rkl oreganoa

1 rkl basilikaa

2 valkosipulinkynttä

1/2 tl suolaa

1/2 tl rouhittua mustapippuria

1 tl sokeria

1 tl balsamiviinietikkaa (ei pakollinen, jätin itse pois)

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen noin 30min. Jäähdytä.

Päälle:

150 g artisokan sydämiä (leikattuna neljään osaan)

200g tuoreita herkkusieniä viipaleina

1½ dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina

3/4 dl mustia oliiveja viipaleina

150g juustoraastetta

150g aurajuustoa

Paista 250 asteessa n. 10-12 minuuttia.

Ostin artisokan sydämiä suolaliemessä, löytyvät samalta osastolta kuin purkkiherkkusienet. Aurinkokuivatut tomaattikuutiot (auringonkukka)öljyssä löytyvät samasta mestasta. Ennen artisokkapurkin avaamista kävin armaani henkiseksi tueksi viereeni ja se oli enemmän kuin oikea valinta. Sydämet näyttävät predatorin alkioilta ja sormituntumalta ne lilluivat edelleen kohtulimassa. Ne siis näyttävät ja tuntuvat puistattavan hirveiltä. Keräsin kaikki rohkeuteni rippeet ja maistoin hyvin pienen viipaleen, mutta ilmeisesti makukeskukseni ja tietoisuuteni olivat lamaantuneet kauhusta, koska en maistanut oikein mitään.

On aina, AINA riski ottaa töihin evääksi jotain uutta ja epäilyttävää, koska lounastauko pitäisi kaiken järjen mukaan olla yhtä riemujuhlaa. Ennen ruokailua paiskasin tassuni ristiin ja rukoilin lihajumalien anteeksiantoa sekä lähetin äänettömän pyynnön sadistiselle artisokkashamaanille, notta anna tämän olla edes siedettävää, mutta ei. Aluksi maku oli oikeinkin hyvä, oliivinen ja aurajuustoinen niinkuin olin suunnitellut, mutta yhtäkkiä läpi tunkee jokin epämiellyttävä maku. En osaa oikein edes kuvailla miltä se maistui, mutta se ”jokin” pilasi kaiken. Rakkaani luonnehti makua ”juuresmaiseksi”, mutta itse olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen jos maku olisi vastannut vaikka perunakellaria tai polttoöljyä. Viimeisestä pizzan palasesta keräsin jo artisokat sivuun, mutta fiilis oli mennyt. Voi luoja ota minut pois jos joskus maailmassa ei ole muuta kuin artisokkaa tarjolla. Aurinkokuivattua tomaattia voisi käyttää toistekin, ulkomuodoltaan se muistutti lähinnä salamia ja toi pientä lohtua tähän muuten kovin synkkään ruokapäivään.

Mausteinen linssipata ja Texmex-salaatti

Toinen viikko käynnistyi jo huomattavasti nihkeämmin yllättävän lihapiirakanhimon iskiessä. Kasvissekoilusopimukseen kuuluu, ettei salaatti- ja kasvisruokapäivä osu viikonlopulle ja tällä viikolla meinasi jo päivät loppua kesken.

Kasvisruuan pääraaka-aineeksi valitsin turvallisesti punaiset linssit, nekin tuttuja nuoruudesta. Löysin loistavan kuuloisen mausteisen linssipadan reseptin, jossa makua on antamassa mm. inkivääri, valkosipuli, kurkuma ja garam masala.

Mausteinen linssipata

1-2 sipulia

4 valkosipulinkynttä (tai kaksi yksikyntistä valkosipulia)

1 rkl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa

400g tomaattimurskaa

1 rkl tomaattipyreetä

1 kanelitanko

1 tl juustokuminaa

1 tl kurkumaa

2 tl garam masala -mausteseosta

chilijauhetta

n. 1 tl suolaa

1 tl (savustettua) paprikajauhetta

3 dl punaisia linssejä

3 dl vettä

persiljaa tai korianteria

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipulit tilkassa öljyä, lisää joukkoon raastettu inkivääri, tomaattimurska ja -pyree sekä mausteet. Hauduta miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Lisää tarpeen mukaan vettä. Lisää joukkoon vesi ja linssit. Linssit kypsyvät noin 15 minuutissa. Lisää lopuksi silputut yrtit.

Ihan näin pikku vinkkinä, että linssit kannattaa huuhdella hyvin ennen käyttöä, vaikkei sitä missään mainita. Tämä siksi, ettei olomuotosi muuttuisi käveleväksi pierutyynyksi. Työkaverini oli vinkannut asiasta jo aiemmin, mutta silloin oli puhe vihreistä linsseistä, enkä minä tietenkään voinut kuvitella villeimmissä unelmissanikaan että sama koskisi punaisia linssejä 😀 Itse vaiheilin myös linssien kypsyyden kanssa ja lisäsin loputtomasti lisää vettä, jonka seurauksena huumaava mausteisuus hävisi lähes kokonaan. Seuraavalla kerralla linssit voisi ehkä esikypsyttää ennen pataan heittoa tai sitten kysyä itseäni viisaammilta milloin linssi on well-done.

Viikon salaatti on taas ”täyttää rimaa hipoen salaatin tunnusmerkistön” -tyyppinen ratkaisu, mutta texmex-salaattina se idea meille myytiin niin luotetaan siihen. Ranskankerma (joka muuten on sama asia kun kaupassa myytävä creme fraiche) unohtui, mutta seuraavallakin kerralla sen voisi skipata ja testata jotain oikein hyvää juustoraastetta sen tilalla. Reseptistä poiketen käytin 400g broilerin jauhelihaa (semihippiä). Reseptistä ylijääneet nachot voikin vedellä viherpestyllä hyvällä omallatunnolla viikonloppuna juustodipin ja bissen kanssa, sehän lasketaan jo ”hävikkiruuaksi”. Taas on maailma pelastettu!

Texmex-salaatti

250g jauhelihaa

1 valkosipulinkynsi

500g tomaattimurskaa

300g ruskeita papuja

2 tl sokeria

1 tl oreganoa

1/2 tl suolaa

1/4tl mustapippuria

1 ruukkusalaatti

1 dl maissilastuja

200g ranskankermaa

Ruskista jauheliha kuoritun ja silputun valkosipulin kanssa. Lisää tomaattimurska, valutetut ja huuhdellut pavut sekä mausteet. Keitä ilman kantta sakeaksi, noin 10 minuuttia. Tarkista maku. Huuhtele salaatti ja revi lautaselle, annostele päälle jauheliha-papuhöystöä ja maissilastuja. Lusikoi päälle ranskankermaa.

Cobb- ja kreikkalaista kanasalaattia sekä hapan-imelä soijawokki

Tässä lähdettiin oikein soitellen sotaan ja vietettiin ekalla viikolla kaksi salaatti- ja kaksi kasvisruokapäivää. Tosin salaattipäivinä tarjolla oli Cobb-salaattia, joka ihan rimaa hipoen täyttää salaatin tunnusmerkistön sekä kreikkalaista kanasalaattia, johon tuplasin kanan määrän 😂

Cobb-salaatti                                               

Salaattia (esim. jääsalaatti)

Paistettuja kanasuikaleita

Tomaattia

Avokadoa

Pekonia

Aurajuustoa

Keitettyjä kananmunia

Punasipulia

En ole koskaan käyttänyt avokadoa, joten luotin sokeasti vihanneshyllyn ”syöntikypsä avokado” -merkintään ja kaipa se oli sellaista kun pitikin. Leikkaa pitkittäissuunnassa kahtia ja poista sisällä oleva kivi. Helpoiten avokadon saa kuoresta lusikkaa käyttämällä. Ja ihan masterpro-tipsinä, jos kuorittua ja pilkottua avokadoa ei syö heti, kannattaa ruiskia päälle sitruunamehua tummumisen estämiseksi.

Kreikkalainen kanasalaatti oli jo asteen verran parempi yritys. 

Pussillinen salaattia revittynä lautaselle, kurkku ja pari tomaattia/kirsikkatomaattirasia pilkottuna, punasipuli ja paprika suikaleina, joukkoon 200g fetajuustoa kuutioina ja noin 20 kpl oliiveja. Salaattikeon päälle currylla (2-3tl) maustettuja, paistettuja kanasuikaleita 250g, suositus olisi kai marinoimattomia mutta itse käytin hunajamarinoituja. Jäähtyneiden kanojen joukkoon vielä 1/2 dl majoneesia (esim. aiolia NAM) ja 200g turkkilaista jugurttia tai kermaviiliä. 

Itse tosiaan tuplasin koko kanahässäkän, että se terveellisyysnäkökulma meni ehkä siinä, mutta helvetin hyvää se oli.

Kasvisruokapäivä venyi kahteen puhtaasti siksi, etten huomannut reseptin olevan 6 hengelle 😀 Päädyin siis tekemään hapan-imelää soijawokkia, koska soijarouhe on etäisen tuttu nuoruuden kasvisruokasekoilusta ja perinteisesti kaikki hapan-imelä on hyvää.

Hapan-imelä soijawokki

150g soijasuikaleita

5-7dl kasvislientä

2 sipulia hienonnettuna

1-2 valkosipulin kynttä

1 porkkana raastettuna

1 vihreä ja 1 punainen paprika viipaloituna

1 purkki ananaspaloja, valutettuna

Wokkauskastike:

ananaspurkin liemi

1 rkl soijakastiketta

3 rkl valkoviini- tai riisiviinietikkaa

1tl Worchester-kastiketta

1 dl vettä

tummaa ruokosokeria 1-4rkl

3rkl ketsuppia

1 rkl maissi- tai vehnäjauhoja

Keitä soijasuikaleita kasvisliemessä 10min siten, että soijat peittyy kokonaan nesteen alle. Sekoita wokkauskastikkeen aineet yhteen. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä, lisää porkkanaraaste (itse pilkoin) ja paprikat. Paista pari minuuttia, lisää keitetyt soijasuikaleet ja paista vielä 2-3 minuuttia. Lisää ananaspalat ja wokkauskastike. Keitä noin 3 minuuttia.

Tarjoa riisin tai nuudelien kanssa.

Suhtauduin liemessä poreileviin juustonaksun näköisiin soijasuikaleihin epäilevästi, mutta joudun myöntämään että lopputulos oli hyvä. Rakenne toi mieleen yllättävänkin paljon liha/kanasuikaleet ja hapan-imeläkastike teki kyllä tehtävänsä. Kieltämättä mietin, että jos soijasuikaleet keittäisi liha/kanaliemessä voisi tulos olla vielä parempi, mutta siihen en tietenkään lähde (vielä).

Soijasuikaleet olivat todella positiivinen yllätys ja varmasti jatkossakin niitä tulee käytettyä. Pohjimmaisena kuitenkin hämmentävä ajatus siitä, että onko kasvisruoka hyvää vain sillä ehdolla, että se muistuttaa lihaa. Jään seuraamaan tilannetta.

Kasvisruuan kirous

”Kasvisruoka on pahaa ja ainekset epäilyttäviä. Kasvisruokia on vaikea (mahdotonta) valmistaa, koska niistä puuttuu se oleellinen ”ruoka”-ainesosa, eli liha, kala tai kana. Ihme hippeilyä ja maailmanpelastusta. Jos kerta niin paljon tekee mieli purra vain porkkanaa, niin miksi kasvisNAKKEJA ja muita lihankaltaisia vegeruokia sitten valmistetaan? Ihminen on lihansyöjä, ei alkuihmisetkään mitään nyhtökauraa vetäneet vaan mammutin jalkaa. Vegepaska veks ja pekonia pöytään, amen!”

Tuossa ovat minun lähtökohtani kasvisruokaan. Kunnes armaani loihi lausumahan armon päivänä 25.02.2019, että olisi hyvä pitää kerran viikossa kasvisruokapäivä. Voisimme tehdä osamme ilmastonmuutoksen torjunnassa ja syödä samalla hieman terveellisemmin. Kasvisruoka aiheuttaa aina välittömän uhmaikäkohtauksen, joten julistin että pidetään myös kerran viikossa salaattipäivä sitten. Luterilaisittain maksimoidaan kärsimys aina kun se on mahdollista. Hymy pyllyyn ja parsaa järsien kohti parempaa maailmaa ja pidempää ikää.

Tämä blogi on ruokapäiväkirja, jolla joko yritän todistaa lihanhimoiset teesini oikeaksi tai vaihtoehtoisesti kumota kammottavia epäluulojani kasvisruokia kohtaan. Ja kerta tähän vegepelleilyyn on lähdetty, niin tehdään se sitten kunnolla ja testataan oikeasti millä lihan voi korvata ravintoarvot edes suurinpiirtein säilyttäen.

Kiljuntuoksu koekeittiööni pöllähtelee joko ruisleipätaikinasta tai vaihtoehtoisesti korkatusta turvakaljasta (koska eihän tätä aina ihan selvinpäin kestä). Tervetuloa minun via Dolorosalle.