Kyllä vanha kansa tiesi jo silloin!
Tansseihin sai lähteä, kunhan leipätaikina oli laitettu
tekeytymään. Minulla on hyvin paha aavistus, että vanhalla
kansalla ei kylläkään ollut samanlaisia ”tansseja” aka
päiväkännejä, kuin nykyään. Mikään, ei MIKÄÄN ole niin
palkitsevaa, kuin herätä sunnuntaiaamuna kahdeksalta järkyttävässä
darrassa vaivaamaan kiljuntuoksuista leipätaikinaansa
kohoamiskuntoon. Siinä on vahvaa pohdintaa kumpi tuoksuu enemmän
kiljulta, emäntä vai leipätaikina.
Suosittelen oikeasti kaikille
ruisleivän ystäville leivän tekoa itse. Itse tehty leipä on
maailman parhautta, etenkin suoraan uunista otettuna. Se pelastaa
kasvisruokapäivän, salaattipäivän, vakavan masennuspäivän,
”haistasinäkinvittu”-päivän ja työpäivän. Leipä korjaa
sinunkin sielusi. Joka päivä. Laatutakuu.
Ruisleipä (4kpl)
2 litraa kädenlämpöistä vettä
3/4 palaa hiivaa
leivän juuri
1,5 rkl suolaa
n. 3kg ruisjauhoja
lämpöä&lempeä
Aloitus
Ota juuri pakkasesta ja anna sen sulaa
(vinkki mitä ei jumalauta koko interwebistä löydy)
Päivä 1
Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen
ja lisää leivän juuri, sekoita. Lisää pikkuhiljaa ruisjauhoja
(noin 1kg), että saat sakean vellin. Peitä tiinu liinalla ja jätä
käymään 24 tunniksi. Jos taikina lopettaa kuplimisen, lisää
hieman jauhoja ja sekoita. Anna sen jälkeen seoksen olla. Taikina
pulputtaa ja kuplii kuin kiljutynnyri, siitä ei kannata huolestua.
Ensimmäisellä leivontakerralla olin hieman huolissani vellistä,
koska tuoksujen perusteella sinne olisi pitänyt lisätä hieman
sokeria ja päiväkänni ry olisi ollut valmis, mutta se kuuluu
asiaan (ÄLÄ lisää sitä sokeria).
Päivä 2
Lisää velliin 1,5rkl suolaa, sekoita.
Lisää pikkuhiljaa ruisjauhoja (vajaa 2kg) kunnes taikina muistuttaa
edes etäisesti jotain mistä voi jotain leipoa. Leipätaikinasta ei
tule koskaan ”sormista irtoavaa” kuten pullataikinasta, mutta
koostumus on kuitenkin sellainen, että siitä on hieman edes toivoa
kohoamisen jälkeä muokata jotain leivän muotoista. Ota taikinasta
noin 1-1,5dl pakastepussiin ja heitä pakkaseen, tämä on se juuri
seuraavaa leipää varten. Lämpimästi suosittelen ottamaan pari
juurta/taikina, jos joskus unohtuu ottaa tai joku muu tarvitsee niin
on mistä antaa. Peitä takinakeppa liinalla ja anna kohota kolme
tuntia vedottomassa paikassa (kylmä uuni on oikein hyvä
sijoituspaikka).
Laita ruisjauhoja pöydälle ja ota
puolet taikinasta. Jaa taikina kahteen osaan ja vaivaa
kaksin käsin kustakin taikinamytystä
leipää muistuttava tekele. Laita molemmat uunipellille
leivinpaperin päälle ja anna kohota tunti.
Pistele haarukalla leipään reikiä ja
paista n. 225 asteessa tunti.
Suurin haasteeni leivän tekoon oli
mystisen juuren saaminen. Minusta leivänjuuri kuullostaa
vihamieliseltä esioliolta, jota mummut säilöivät kellarin
pimeimmässä nurkassa. Sitten jouluna ja juhannuksena se otettiin
esiin ja vain mummoilla oli essun taskussa keino pitää tuo peto
kurissa. Sellainen ”Hannu ja Kerttu”-ratkaisu, pitää sitä
ensin vangittuna ja pistää sen jälkeen leivinuuniin. Totta puhuen
juurta saa ostettua mm. martoilta ja leipomoista, mutta minun
hysteerisen epäluuloisella mielellä sehän ei ollut vaihtoehto.
Suureksi onnekseni setäni vaimo lahjoitti minulle palasen omaa
sydäntään, perinneleivänjuuren ja vielä ohjeen miten sitä
tehdä. Sen jälkeen ei minulta ole mitään enää puuttunut <3
Mutta nyt se suurin salaisuus: se juuri
on vain palanen sitä leipätaikinaa. Selkkasin aiemmin koko netin
ympäri löytääkseni sen suuren salaisuuden, mutta se on oikeasti
vain ja ainostaan pala taikinaa. Ei sen ihmeellisempää. Toki juuren
voi tehdä itse ja säilyttää sen jääkapissa, kunhan muistat
ruokkia sitä säännöllisesti kuin Tamagotchia. Ihan liian vaikeaa,
ei kye. Pakastin tykkää, kun sillä pakastetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti