Mozzarella-munakoisolasagne

Neljäs pelastetaan maailma -viikko käynnistyy taas kasvisruokapäivällä ja odotukset ovat nyt korkealla! Mozzarella-munakoisolasagne kuulostaa lähtökohtaisesti hyvältä, koska pääsääntöisesti lasagne on hyvää ja siihen tulee paljon juustoa. Munakoiso on toki äärettömän epäilyttävää, mutta jospa juustot veisi sen maun pois tai jotain. Minulla ei luonnollisesti ole mitään hajua miltä munakoiso maistuu, mutta se oli sentään tiedossa, että se näyttää violetilta suurelta mulk.. kurkulta. Vihannesosastolla olin suhteellisen pihalla, kun en osannut hahmottaa yhtään mistä osiosta se voisi löytyä, mutta pienen säätämisen jälkeen tuli bingo. Tämä resepti tuotti minulle ääretöntä mielihyvää, kun kerrankin munakoiso on se, joka itkee minun sijastani.

Mozzarella-munakoisolasagne 

Tomaattikastike: 

2 valkosipulinkynttä 

1 sipuli 

2 prk (yht. 800g) kokonaisia, kuorittuja tomaatteja 

suolaa, mustapippuria ja 1 tl sokeria 

Täyte: 

2 keskikokoista munakoisoa 

500g mozzarellaa 

suolaa, mustapippuria 

1dl lehtipersiljaa tai basilikaa 

lasagnelevyjä 

1-2 dl pecorino-juustoa tai parmesaania (TAI 175g mozzarella-raastetta on just hyvä ja halpa)

Kuori ja hiennonna sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää tomaatit kastikkeineen ja pieni tomaatteja haarukalla. Mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla. Anna porista 15 minuuttia. Leikkaa munakoisot ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kerroksittain siivilään ja ripottele suolaa jokaisen kerroksen väliin kitkeryyden poistamiseksi. Anna seistä 15 minuuttia, huuhtele ja kuivaa huolellisesti. Paista munakoisoviipaleita pannulla öljyssä muutaman minuutin per puoli ja laita lautaselle talouspaperin päälle. Leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Laita uunivuoan pohjalle tomaattikastiketta, lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, mozzarellaa, munakoisoviipaleita, lasagnelevyjä jne. Päällimmäiseksi tomaattikastiketta ja juustoraaste. Paista 200 asteessa 20-40 minuuttia.

En nyt ottanut ihan huomioon, että munakoiso olisi varmaan kannattanut leikata pienemmiksi, huomaamattomiksi paloiksi. Nyt isot, niljaiset viipaleet suorastaan hyökkäsivät lasagnen joukosta silmille. Toisaalta ne oli äärimmäisen helppo kerätä pois ruokaa pilaamasta. Maku oli yyyh, järkky. Lähes yhtä järkky kuin artisokka, mutta ei niiin paha. Mutta ei vain pystynyt. Keräsin munakoisot veks, mutta tunnelma ja tapetit olivat taas pilalla. Jätin jo radikaalina puolet annoksesta syömättä ja puputin marttyyrina leipää. Minulla on huomattavia haasteita tämän kasvisruuan kanssa, mutta ehkä jo ensi viikolla jotain hyvää 😀