Kasvispizza predatorin alkiosta

Ajattelin olla fiksu ja hoitaa kolmannen viikon pakolliset vegeilyt pois heti alkuviikosta. Olen pyöritellyt alusta asti mielessä ajatusta kasvispizzasta, että mitä siihen laittaisi ”ruoka”-ainesosaksi. Guugletellessa löysin niiiin häiriintyneen reseptin, että pakkohan se oli ottaa testiin. Erityisenä vahvuutena pidin aurajuustoa ja mustia oliiveja, koska niillä saa torpattua hyvinkin uusia jännittäviä makuja pois kätevästi. Artisokan sydämet ja aurinkokuivatut tomaatit taas venyttävät minut niin äärimmäiselle epämukavuusalueelle, että paranoia skitsofreniakin tuntuisi siunaukselta tämän rinnalla.

Aura kasvispizza

Pakasteesta valmiita pizzapohjia (Apetit on oma suosikkini)

Tomaattikastike:

400g tomaattimurskaa

1 rkl oreganoa

1 rkl basilikaa

2 valkosipulinkynttä

1/2 tl suolaa

1/2 tl rouhittua mustapippuria

1 tl sokeria

1 tl balsamiviinietikkaa (ei pakollinen, jätin itse pois)

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen noin 30min. Jäähdytä.

Päälle:

150 g artisokan sydämiä (leikattuna neljään osaan)

200g tuoreita herkkusieniä viipaleina

1½ dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina

3/4 dl mustia oliiveja viipaleina

150g juustoraastetta

150g aurajuustoa

Paista 250 asteessa n. 10-12 minuuttia.

Ostin artisokan sydämiä suolaliemessä, löytyvät samalta osastolta kuin purkkiherkkusienet. Aurinkokuivatut tomaattikuutiot (auringonkukka)öljyssä löytyvät samasta mestasta. Ennen artisokkapurkin avaamista kävin armaani henkiseksi tueksi viereeni ja se oli enemmän kuin oikea valinta. Sydämet näyttävät predatorin alkioilta ja sormituntumalta ne lilluivat edelleen kohtulimassa. Ne siis näyttävät ja tuntuvat puistattavan hirveiltä. Keräsin kaikki rohkeuteni rippeet ja maistoin hyvin pienen viipaleen, mutta ilmeisesti makukeskukseni ja tietoisuuteni olivat lamaantuneet kauhusta, koska en maistanut oikein mitään.

On aina, AINA riski ottaa töihin evääksi jotain uutta ja epäilyttävää, koska lounastauko pitäisi kaiken järjen mukaan olla yhtä riemujuhlaa. Ennen ruokailua paiskasin tassuni ristiin ja rukoilin lihajumalien anteeksiantoa sekä lähetin äänettömän pyynnön sadistiselle artisokkashamaanille, notta anna tämän olla edes siedettävää, mutta ei. Aluksi maku oli oikeinkin hyvä, oliivinen ja aurajuustoinen niinkuin olin suunnitellut, mutta yhtäkkiä läpi tunkee jokin epämiellyttävä maku. En osaa oikein edes kuvailla miltä se maistui, mutta se ”jokin” pilasi kaiken. Rakkaani luonnehti makua ”juuresmaiseksi”, mutta itse olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen jos maku olisi vastannut vaikka perunakellaria tai polttoöljyä. Viimeisestä pizzan palasesta keräsin jo artisokat sivuun, mutta fiilis oli mennyt. Voi luoja ota minut pois jos joskus maailmassa ei ole muuta kuin artisokkaa tarjolla. Aurinkokuivattua tomaattia voisi käyttää toistekin, ulkomuodoltaan se muistutti lähinnä salamia ja toi pientä lohtua tähän muuten kovin synkkään ruokapäivään.